kaksossynnytysvalmennus

Kävimme tänään sairaalan kaksossynnytysvalmennuksessa. Sen veti kaksostiimissä oleva kätilö. Ehkä noin kolmikymppinen, lapseton nainen.

Tuntui, että suurin osa muista läsnäolijoista oli synnyttänyt vähintään kerran aiemmin. He kyselivät asiantuntevasti kaikesta synnytykseen liittyvästä eikä siihen väliin huvittanut heittää mitään omaa ajatusta.

Käteen jäi seuraavia knoppijuttuja

* sairaalaan pitää soittaa heti, kun tuntee varmasti, että säännölliset supistukset alkaa – ja sairaalaan lähdetään myös heti, hyvissä ajoin

* Viikon 34 jälkeen ei kannata poistua liian kauaksi sairaalasta

* synnytys käynnistetään viimeistään viikolla 38+0 (istukan toiminta huononee tästä eteen päin)

* epiduraalia suositellaan, kaikkea kivunlievitystä pitää itse aktiivisesti pyytää (mutta siis epiduraalia he erikseen ilmeisesti tarjoavat)

* vain 1-2 naista vuosittain joutuu kokemaan sekä vaginaalisynnytyksen että keisarinleikkauksen (ensimmäinen siis tulee alakautta ja toinen joudutaan leikkaamaan).

* synnytysasentovaihtoehtoja ei juuri anneta – on synnytettävä selällään

* Kaksosten syntymän välillä voi mennä noin tunti

* Toinen kaksonen voi hyvinkin olla perätilassa, riittää että alempi vauva on pää alaspäin

* Synnytyksessä on mukana noin 8-10 henkilöä plus isä

Kätilö puhui siitä, miten ja missä synnytys sattuu – minusta se oli melko ei-uskottavaa, jos kivuista puhuu nainen, joka itse ei ole synnyttänyt. Mutta muuten kätilö oli ihan jees-tyyppi. Kävimme myös tutustumassa itse synnytyshuoneeseen. Ne on kaikki laitettu viimeisen päälle kuntoon, kun oli se kuninkaallinen kaksossynnytys aiemmin tänä vuonna.

Huomenna mennään yksösraskaiden mukana tilaisuuteen, jossa puhutaan tarkemmin imetyksestä ja synnytyksen jälkeisestä ajasta jossain isossa auditoriossa luentomaisena tilaisuutena.

En voi sanoa, etteikö synnytys jännittäisi. Yhtään asiaa ei auta se, että olen seurannut ruotsin kanavalta tulevaa En unge i minutten-sarjaa, jossa seurataan synnytyksiä Västeråsin sairaalassa. Ei siellä kukaan tosta vaan ponkase yhtä ulos, saati sitten kahta. En usko, että synnytykseen voi oikeasti valmentautua… Sitä mennään hetkessä ja yritetään selviytyä parhaimman mukaan, kun tilanne on päällä. Uskomatonta, että nyt ollaan tässä, kaikkien piikitysten, hormonien ja punktioiden jälkeen. Sairaalamaailma ainakin on tuttu kaikkine piikkeineen ja putkiloineen🙂

3 vastausta artikkeliin: kaksossynnytysvalmennus

  1. Tuuli kirjoitti:

    Minuakin alkaa jo synnytys jännittämään – voin vain kuvitella, että kaksosraskaudessa se on vielä paljon jännittävämpää! Mutta veikkaan, että selvitään siitä hyvin. Ollaan jo nimittäin menty hoitojen takia aikamoisen mankelin läpi (moni ei suostuisi punktioonkaan!).

    Meillä alkoi valmennus tällä viikolla. Jätettiin se vähän liian viime tippaan, koska olo on nyt paljon surkeampi kuin esim. 2-3 viikkoa sitten: kävely onnistuu juuri ja juuri, kolotuksia on siellä täällä, nukkuminen sujuu heikosti, ja ruokahalukin mennyttä, kun etova olo on tullut takaisin. Ehkä tämä on parasta synnytysvalmennusta: olo on arvatenkin pian niin kurja, että mikä tahansa ratkaisu tuntuu paremmalta kuin raskauden jatkuminen!😀

  2. mimmi kirjoitti:

    Kyllä kai se kaikkia ensisynnyttäjiä jännittää🙂 Mutta kunhan siitä selviää hengissä koko perhe, niin se on pääasia.. Kirjoitahan blogiisi jotain brittien valmennuksesta, kiinnostais kovasti. Me oltiin eilen yksäriraskaiden kanssa auditoriossa kuulemassa moduuli 1 (niitä on täällä 3 meidän sairaalassa) joka käsitteli aikaa synnytyksen jälkeen. Paljon tietoa imetyksestä, jaksamisesta, parisuhteesta. Kätilö (neljän lapsen äiti, työvuosia takana hurjasti) oli hyvä, asiantunteva ja kehotti jopa miehiä ostamaan äideille jotain kimaltavaa ja kallista lahjaksi (ja heilutteli vasenta kättään yleisöön) – pisteet multa🙂

  3. viv kirjoitti:

    Kiva lukea näitä ”muistilistoja” ja palautella mieleen mitä itselle silloin pari vuotta sitten ohjeistettiin!

    Varsinaisessa synnytysvalmennuksessa en itse ollut mutta monikkoperheyhdistyksen perhevalmennuksesta näitä käytiin läpi. Meidän ohjeista muistan tuon että nimenomaan selällään synnytetään ja että synnytyssalissa tulee olemaan jengiä aika paljon. Muistaakseni vakioporukkaan äidin ja isän lisäksi kuului synntystä hoitava kätilö, synnytyslääkäri, lastenlääkäri ja molemmille vauvoille hoitajat ainakin.

    Lääkärin seurantakäynnillä käytiin läpi että alakautta yritetään kunhan A on pää edellä tulossa. Näin meillä olikin; B puolestaan oli poikittain mitä ei pidetty ongelmana (eikä se sitä ollutkaan). Erilaisista kivunlievitysmenetelmistäkin puhuttiin, mutta oli kovin hankala omaa kivunlievitystä suunnitella kuin ei ollut kokemusta eri vaihtoehdoista, saati synnytyksestä. Etukäteen arvioin että tulen kivunlievitystä tarvitsemaan, mutta päätin jättää menetelmän valinnan salissa parveileville ammattilaisille. Mulla ei myöskään ollut mitään ideologista syytä olla käyttämättä saatavilla olevia apukeinoja, ainoaksi ehdoksi määrittelin ettei kivunlievityksestä saisi olla mitään haittaa vauvoille. Epiduraaliin päädyttiin ja se oli oikein hyvä vaihtoehto meille.🙂

    Ajattelin (ja ajattelen edelleen) samoin että synnytykseen ei kauhean paljon voi valmentautua. Synnytystapahtumat kun vielä kaikenlisäksi ovat kovin erilaisia, on iso riski siihen etteivät asiat mene omassa päässä olevan käsikirjoituksen mukaan. Toki esimerkiksi kivunlievitykseen liittyvät käytännöt on hyvä tietää etukäteen kuten juuri tuo että kivunlievitystä täytyy itse pyytää erikseen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: