36+0

Terveisiä osastolta. Tytöt olivat ultran mukaan kasvaneet puoli kiloa kumpainenkin ja painavat molemmat siis noin 2 kg – mahtavaa. Paitsi että mittaaminen oli hankalaa ja vähän sellaisia ”sinne päin” veikkauksia. Suunta oli kuitenkin oikea. Sairaanhoitaja, joka on mittaillut meitä ennenkin, pyysi meitä lähettämään todelliset syntymäpainot aikanaan ultrausosastolle – hän halusi ihan vaan henk.koht. mielenkiinnosta tietää, kuinka tarkkaan/metsään hänen mittauksensa menivät.

Minun verenpaineeni oli koholla. Useista mittauksista huolimatta paras tulos oli 140/98. Lisäksi pissakokeessa oli taas jotain viitettä proteiineista ja jalat/kädet ovat totaalisen turvoksissa. Mies nauroi, että kohta saa leikata saksilla varvastossut irti jaloista, niin totaalista pullataikinaa ne jo ovat. Muut kengät olen jo voinutkin unohtaa. Kaverilta lainatut pari numeroa isot avokantaiset kengät menee sentään. Sain käskyn verikokeisiin ja osastolle. Täällä paineita on mittailtu pariin otteeseen. Laskusuunnassa on ja toivonkin, että pääsisin täältä jo huomenna kotiin…

Huonekaveri on levoton ja hiippailee ees taas. En jaksa millään olla nyt sosiaalinen ja alkaa minkäänlaista keskustelua. Näin ensisilmäyksellä ja yhden puhelinkeskustelun kuulleena päätin jo, ettei meillä ole muuta yhteistä kuin raskaus🙂 Ja mähän pääsen täältä huomenna kotiin, eiks joo.

3 vastausta artikkeliin: 36+0

  1. viv kirjoitti:

    Onneksi sulla on loppusuora meneillään; ei tarvii varsinaisesti taloksi asettua vaikkeivät kotiin osastolta päästäisikään. Kyl se siitä!

    Tuli taas flashbackeja omasta osastoajasta tästä postauksesta; tiedän tunteen, en jaksanut minäkään sosialisoida huonekavereiden kanssa. Ensimmäinen huonekaveri oli käynnistyksessä eli ihan päinvastaisessa tilanteessa kuin minä, eikä tullut montaa sanaa vaihdettua niiden parin muunkaan kanssa joiden kanssa ehdin huoneen jakaa. Kai siinä tilanteessa tuli keskittyttyä niin paljon omaan napaansa (suht kirjaimellisesti) ettei vaan kertakaikkiaan jaksanut alkaa vaihtaa kokemuksia muiden kanssa. Ja jos heti huomaa ettei ole samalla aaltopituudella, on varmaan ihan hyvä vaihtoehto olla omissa oloissaaan, helpommalla pääsee!

    Mutta joo, jaksamisia vaan jälleen toivottelen; varmasti tuntuu pitkiltä nää viimeiset hetket. Kohta sulla on kääröt kainaloissa!🙂

  2. Mimmi kirjoitti:

    Viimeiset kaksi verenpainemittausta ovat olleet hienoja lukemia, paino laskenut (nestettä poistunut) ja muutenkin olo tuntunut hyvältä. Odottelin, että lääkäri lähettelis kotiin. Joo ei. Ylilääkäri ilmoitti, että verikokeiden mukaan raskausmyrkytys on selvä ja että en tule poistumaan sairaalasta ennen kuin olen äiti. Kehotti minua valmistautumaan siihen, että sektio voidaan tehdä päivänä minä hyvänsä. Eli tässä vaihtuikin odottelu ihan toisenlaiseksi. Ihan meinaa jännittää oikein toden teolla. Lääkäri kyseli vielä syytä sektiovalinnalle. Sanoin jotain ympäripyöreää pienemmän tytön koosta ja onneksi se riitti, ettei tarvinnut taas alkaa vääntää kättä sen pahemmin.

    Apua!

  3. Petra kirjoitti:

    Hui, jännää!! ja ei taas kerran toivotan tsemppiä ja onnea matkaan. täällä odotellaankin uutisia kiivaasti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: