luokittelua

Salamatkustajan ja projectmaman blogeissa on ollut kirjotuksia vapaaehtoisesti lapsettomista. Kommenteissa perheelliset toisensa jälkeen vakuuttavat, etteivät hekään koskaan lapsia halunneet. Mutta sitten kuitenkin, syystä tai toisesta. Miksi on niin tärkeää sanoa, ettei koskaan halunnut lasta?

Minäkin kuulun niihin, jotka eivät koskaan haaveilleet perheestä tai lapsista. Lapset ärsytti/pelotti ja pysyin niistä kaukana aina kun se oli mahdollista. Uskon, että meitä on todellakin monta. Lapsihaave tuli tapetille vasta kun se isäehdokas löytyi. Tuttu juttu varmaan miljoonalle muulle naiselle. En voi sanoa olevani ex-vela. Vela on sellainen, joka todella myös jää lapsettomaksi, omasta halustaan. Näin olen asian tieteelliseltä kannalta ymmärtänyt.

Minusta lasten tekeminen ja kaikki siihen liittyvä nyt vaan on maailman luonnollisimpia juttuja. Minä en ymmärrä miksi naisia luokitellaan lapsettomiin/lapsellisiin ja vielä alakasteihin sen mukaan onko lapsettomuus tahatonta vai ei. Kai pitäisi vielä lapsellisetkin luokitella edelleen sen mukaan, onko raskaus ollut suunniteltu vai ei. Jos miehet luokiteltaisiin saman kaavan mukaan, sitä pidettäisiin todennäköisesti teennäisenä tai vähintään vähän ihmeellisenä.

Minulla on siitä kummallisia kavereita, ettei ne koskaan udelleet meidän lastenteosta. Sukulaisetkin jättivät rauhaan. Siksi en ole ehkä kerännyt hiljaista raivoa itseeni asian suhteen vuosien varrella.

Luokittelu on ihmisten tapa jäsentää maailmaa. Joskus vaan tuntuu, että se menee vähän kummalliseksi. Nyt on ilmeisesti tosi hip olla vela. Tai ainakin on hyvin uncool olla äiti ja jopa pitää siitä? Ja siis mulla ei todellakaan ole mitään lapsettomia naisia vastaan, oli se vapaaehtoista tai ei. Päinvastoin arvostan heitä, jotka ovat tekemättä lapsia vain sosiaalisen painostuksen vuoksi.  Mun sosiaalipsykologian opinnot jäi viiteentoista opintoviikkoon. Olis pitänyt tehdä se cumu. Mut musta tulikin humanisti – se selittänee ehkä tämän kirjoituksen.

10 vastausta artikkeliin: luokittelua

  1. Tuuli kirjoitti:

    Vaikka itse edustankin kovia tiedeaineita, koen tuon luokittelun ihan yhtä tarkoituksettomana. Sama juttu kuin sinullakin: se mikä aiemmin tuntui täysin vastenmielisieltä ja jopa järjenvastaiselta (= haluta lapsia) onkin nyt maailman luontevin juttu. Entäs sitten? Eihän kenenkään preferenssit säily täysin samoina eri elämäntilanteissa. Joskus ammoin oli ihan must päästä bailaamaan joka viikonloppu – nyt saavutan nirvanan ainoastaan jos saan nukkua rauhassa kotona… Toinen juttu mikä ärsyttää tuossa vela-vouhkaamisessa on se, että lapsista nostetaan vaan se muutaman vuoden rasittava vaihe tapetille. Kyse on kuitenkin paljon kauaskantoisemmasta jutusta. Kaiken kaikkiaan mitä enemmän saa elämän aikana kokea, sitä rikkaampi elämä.

  2. Mimmi kirjoitti:

    Sanottakoot nyt vielä, että en missään nimessä myöskään väheksy aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Pidän lähinnä sosiologisessa/sosiaalipsykologisessa mielessä mielenkiintoisena sitä, että asia on ylipäätään tapetilla.

    Vaikka onhan se tietysti biologisessa mielessä merkittävää, että äitiys ei ole enää välttämättä positiivinen arvo. Tai että niin moni nainen tosiaan jää lapsettomaksi.

  3. Petra kirjoitti:

    Tämä on mielenkiintoinen aihe ja kolahtaa itseeni aika tavalla ainakin tällä hetkellä. Olen itse valinnut lapsettoman tien vapaaehtoisesti, koska valitsin elämän nykyisen ja elämäni miehen kanssa.
    Kyllä aika usein saa vastailla kovinkin tunkeileviin kysymyksiin lapsiin liittyen – erityisesti nyt kun rakennamme omaa taloa. onneksi lähisukuni ei tähän sorru, mutta kaverit enemmänkin. olen valinnut tien, kertoa valinnastani aika avoimesti, jottei kysymyksiä toistettaisi, mutta kovin ihmetteleviä ja lähes epäystävällisiä vastineita olen kyllä saanut.
    Toisaalta kun itse olisin lapsen halunnut, mutta päädyin tällaiseen ratkaisuun ihan vapaaehtoisesti en ”saa” lapsenkaipuustani oikein missään puhua hyväksyttävästi tai harmitella tilannetta, koska se on kerta vapaaehtoista. Onneksi kuitenkin kotona on mieheni ymmärtänyt, että vaikka näin valitsinkin, saatan asiasta olla joskus surullinen ja hän antaa surulleni tilaa silloin, kun se hetki tulee.
    Mutta lienee yritän tässä kertoa, että hyvä kun tätäkin asiaa tutkitaan kun sitä vapaaehtoista lapsettomuuttakin on kovin monenlaisia ja ne kaikki varmasti heijastuu myös yhteiskuntaan erilaisina ”ilmiöinä”. Mutta en mä halua mikään vela olla. ihan kamala termi.

  4. Mimmi kirjoitti:

    Petra – samasta syystä minä vähän valitsin hoidoista kertomisen avoimesti. Ettei tarvitsisi ”selitellä” lapsettomuutta. Vaikka juuri kukaan ei kysellyt, niin olihan se selvää, että moni sitä ihmetteli tai ainakin odotti niitä vauvauutisia. Mutta sitten saikin selitellä niissä hoidoissa ravaamista – että missä mennään, onko tärpännyt ja mikä on niin sanotusti fiilis. Joillekin avauduin mielellään ja sain siitä helpotusta mutta osalle se selvittäminen oli ärsyttävää. Etenkin kun puolesta lauseesta kuuli, etteivät he kerta kaikkiaan ymmärrä koko tunneskaalasta pientä osaakaan.

    Minua hämmentää tässä keskustelussa eniten se, kuinka nopeasti äidit ovat vakuuttamassa, ettei hekään koskaan lapsia halunneet mutta se sitten syystä tai toisesta tapahtuikin. Ikään kuin se lapsen haluaminen tekisi sinusta vähemmän mielenkiintoisen tyypin. Tai sitten se minun ex-lapseton minä vain lukee kommentit liian kärjistettynä ja käpertyy kivusta kommentteja lukiessaan? Ymmärrän lapsettomuuden merkityksen yhteiskunnalle mutta minusta tuntuu, että nyt tapetilla ei olekaan ollut se vaan on keskitytty näiden lapsettomien lapsettomuuden syihin ja jääty ”kummastelemaan” niitä.

    Anoppini sanoi minulle muistaakseni kolmannen hoidon epäonnistuttua, että elämä voi olla oikein kivaa ilman lapsia. Parisuhteesta voi tulla tiiviimpi ja antoisampi, kun ei ole niitä huomion keskipisteitä muualla. Toivottavasti teille käy juuri näin! Taloprojekti onkin hyvä koetinkivi. Voin kuvitella, että mun hermo kilahtaisi päivittäin🙂

  5. em kirjoitti:

    Tämä on aihe, joka mua on vuosien varrella kiukuttanut ja mietityttänyt monet kerrat. Mulle on tässä matkan varrella tullut useaan otteeseen tunne, että etenkin korkeasti koulutettujen naisten keskuudessa on suorastaan moukkamaista ja jotenkin alempiarvoista sanoa, että haluaa äidiksi ja se halu ajaa kaiken muun ohi. Tiedän mistä puhun, sillä kuulun itse sekä siihen kategoriaan korkeasti koulutetut että niihin naisiin, joille äitiys on ollut aina iso haave. Ei ole yksi kerta, kun olen ollut esimerkiksi vanhojen opiskelukavereideni keskuudessa se ainoa, joka on sanonut avoimesti ääneen jo joskus silloin alle kolmekymppisenä suurimmaksi haaveekseni äitiyden. Mielestäni kyse on siitä, että nykyään korkeaa koulutusta ja siihen liittyvää uraa arvostetaan enemmän kuin äitiyttä tai vaikkapa perinteisen naisellista uraa esim. hoiva-alalla. Tämä näkyy esimerkiksi niissä ikuisissa typerissä eipäs-juupas-keskusteluissa siitä kumpi on parempi kotihoito vai tarha. Alemmuuden tunteissaan rypevät arvostuksen puutteesta kärsivät kotiäidit pyrkivät lyttäämään työssäkäyviä äitejä huonoiksi äideiksi, jotta saisivat edes vähän omaa arvostustaan nousemaan. Kuitenkin väitän, että lisääntyminen ja perhe-elämä ovat suurimmalle osalle ihmisistä sellaisia biologisia tarpeita, jotka oikeasti ajavat ohi kaikista aikaan ja kulttuuriin sidotuista arvoista. Siinähän sitten ollaankin ristiriidassa kun yritetään toteuttaa sekä biologisia tarpeita että niitä tarpeita, jotka kumpuavat yhteiskuntaan kuulumisen ja kanssaihmisten arvostuksen kaipuusta etenkin kun aina ei ole mahdollista tyydyttää molempia tarpeita samaan aikaan. Huh, tulipa vuodatettua patoumia🙂. Minä vaan niin toivoisin, että naiset olisivat suvaitsevaisia toisiaan ja toistensa valintoja kohtaan. Ja kyllä, munkin mielestä on ainoastaan hienoa ja arvostettavaa, jos joku valitsee lapsettoman elämän🙂.

  6. Mimmi kirjoitti:

    Minusta vaatii melkolaista pokkaa lähteä tuomitsemaan kenenkään valintoja ja tapaa elää – jos kyseinen elämäntapa ei loukkaa tai vahingoita muita ihmisiä. Eikö se viiksekäs saksalaisheppu yrittänyt yhtenäistää kaikkia samaan muottiin eikä siitäkään mitään tullut?

    Äitiydestä on tullut suorittamista. Pitää koko ajan muistuttaa maailmalle, että elämä ei (muka) mitenkään ole muuttunut lapsesta huolimatta. Että kyllä tässä vielä ollaan meneviä ja ajan hermolla olevia naisihmisiä.

    Olen samalla linjalla kuin Tuuli. Ehkä se on ikäjuttu. Kun lapset saa neljänkympin tienoilla, on ehtinyt tehdä töitä, matkustaa ja bilettää ihan riittävästi. Toki voin lähteä vielä baariin, vetää kännit tai jopa etsiä sen alaani vastaavan duunin ja innostua siitä. Mutta kyllä mun täytyy sanoa, että just nyt on ihan mielettömän ihmeellistä seurata kahden ihmisalun oppimista ja kehittymistä eikä mulla ole mitenkään vajavainen olo. No, kunnon yöunet olis ihan jees🙂

  7. Petra kirjoitti:

    joo, ymmärsin pointtisi kyllä ja olen siitä hyvinkin samaa mieltä. Kai se on jotenkin hip ja cool kertoa olevansa jotein muuta kuin perinne tai kertoa taistelleensa luonnon rakentamaa järjestelmää vastaan ja yrittää olla lisääntymättä, kunnes…
    Nämä kirjoitukset nostivat silti itsessäni oikeastaan enemmän vielä ihailun luonnon/evoluution nerokkuutta kohtaan. Ihmiset ja muutkin eläväiset on vain rakennettu niin, että yleensä se tarve jatkaa lajia tulee vastaan, kun tilanne on oikea ja suotuisa.
    Tunnistan tuon itsessänkin.
    Oikeastaan mietin kommentoivani jo molempiin noihin kirjoituksiin, mutta sitten tämä sun kirjoitus osuikin kohteeksi, kun jotenkin musta tuntui omituiselta kertoa olevansa melkein vela, kun vapaaehtoisesti lapsettomia on oikeastikin ja he ehkä ovat oikeasti tyytyväisiä kun asia huomioidaan jossain. oli takana mikä tahansa syy.
    Sekavaa vuodatusta. mutta ehkä kuvastaa sitä, etten ole itsekään valmis luokittelemaan ketään, mutta samalla toisaalta haen jonkinsortin vertaistukea tällaisista informaatiopläjäyksistä. Silloin kun asiaa edes ajattelen.

  8. Mimmi kirjoitti:

    Vertaistuesta on apua. Tyypit, jotka sanoo kolmikymppisenä olevansa vapaaehtoisesti lapsettomia, eivät vielä ole oikeasti joutuneet asiaa lopullisesti päättämään (mikäli se nyt edes oman päätöksen varassa on). Myöskään tyypit, jotka ovat lapsia tehneet, eivät voi ymmärtää millaista on oikeasti käsitellä lapsettomuutta.

    Muistan elävästi keskustelun läheisen ystävän kanssa joskus kymmenen vuotta sitten. Juotiin viiniä ja valmistauduttiin illanviettoon ja puhuttiin tietysti miehistä. Siitä puhe johtui lapsiin ja minä totesin, että jos en jostain syystä saa lapsia, niin se ei tule minulle olemaan mikään ”big deal”. Ja olin ihan tosissani sitä mieltä.

    En minä vielä hoitoihin lähtiessänikään panikoinut. Vasta kun alkoi näyttää siltä, ettei lasta tule, jouduin ihan tosissani miettimään miksi minä ylipäätään haluan lapsia ja millaista elämä tulisi ilman niitä olemaan.

    Ja kyllä elämästä varmasti olisi kiva tullut ilman lapsiakin. Mutta enhän mä noita poiskaan antas🙂

  9. Täti kirjoitti:

    Hyvä postaus, kiinnitin samaan huomion mainitsemissasi kommenttikejuissa… Ja olen myös ihmetellyt koko vela-keskustelua, että miksi vapaaehtoista lapsettomuutta pitää julistamalla vahvistaa.

    Ehkä en tajua siksi, että en omassa elämässäni ole törmännyt ”sosiaaliseen paineeseen” tai painostukseen lasten hankkimiseen. Kenenkään taholta. Kenties siksi kun olin ”vasta” 30 kun sain esikoiseni. (Ja 28-vuotiaana olin ollut armoitettu sinkku ja vahvassa uskossa etten kenties koskaan hankkisi lapsia, eli en tajunnut mitään painostuksista :D)

    Olen yhä sitä mieltä, että elämä ilman lapsia voi olla aivan yhtä palkitsevaa kuin niiden kanssa, mutta ei tietenkään jos niitä lapsia kovasti haluaa. Omalta osalta on turha jossitella – tämä elämä meni nyt näin🙂

  10. Mimmi kirjoitti:

    Kiitos Täti. Ja kiva kun kommentoit – löysin blogiisi. Nyt kun en enää ehdijaksaviitsi etsiä aktiivisesti blogiluettavaa. Kirjoitat hauskasti, sait uuden lukijan🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: